Pullakuskinne kävi Liedon maaseudulla katsomassa isoäitiään ja huomasi, kuinka siellä jo maajussit virittelivät traktoreitaan. Ei siinä kauan mene, niin uusi viljasato on kasvamassa. Ja kun se aikansa siellä tuleentuu, niin pian on jo elokuu ja sadonkorjuuaika – Suomen suvi on katkeran lyhyt!
On joka vuosi yhtä ihmeellistä, kun ensin näkee vihreän oraan niin kuin pellot muuttuisivat golfkentiksi, ja kun tähkät sitten alkavat kasvaa ja muuttuvat kullankeltaisiksi. Kotimainen vilja on kaunista katsella ja puhdasta syödä!
Mutta ei se joka paikassa niin ole. Itsekin olen tässä pitkin kevättä saanut opiskella uusia sanoja. Yksi on ollut sellainen kuin glyfosaatti.Toinen on sitten okratoksiini. Eivät olleet tuttuja entuudestaan.
Glyfosaatti on kasvimyrkky – tai suojeluaineeksihan sitä kutsutaan, koska se kuulostaa vähän niin kuin olisi pellolla suojelusenkeli matkassa – jolla torjutaan muun muassa juolavehnää. Mutta koska se on myrkky, niin sillä saattaa olla myös ikäviä vaikutuksia ihmisiin, jos sitä pääsee viljaan ja edelleen ruokapöytään. Siksi EU nyt kovasti pohtii, pitäisikö sen käyttö kieltää kokonaan. Viljan kypsymistä sillä ei saa edistää EU:n alueella ollenkaan. Ja sitten on tämä Okratoksiini. Homemyrkky venäläisessä rukiissa. Miksi ottaa riskejä jos voi syödä kotimaista ja hankkia raaka-aineet turvallisista läheistä.
Mutta Baltia onkin sitten se toinen juttu. Tänä vuonna on nimittäin glyfosaattia löytynyt joistain viljaeristä, joita on eteläisistä maista meille tuotu. Se tietenkin on aiheuttanut aamiaispöydissä vähän pelkoja: että onko leipä turvallista syödä vai eikö ole?
Minä kun en ole tutkija vaan pullakuski, niin en todellakaan tiedä, millaisia vaikutuksia moisella aineella on. Siksi olinkin tyytyväinen, kun saatoin kotona vaimolle kehua, ettei meidän perheessä tarvitse murehtia asiaa ollenkaan. Rostenilla nimittäin käytetään pelkästään kotimaista vehnää ja kauraa ja jos joskus esimerkiksi kotimaista ruista ei ole kylliksi saatavana, niin Fazerin mylly, josta jauhomme tulee, tutkii tiukalla seulalla jauholastin kasvi- ja homemyrkkyjen varalta. Niin että se asia on kunnossa ja leipä paitsi hyvää myös turvallista!
Vaimo katseli siinä sitten minun voileipääni ja totesi vähän sarkastiseen sävyyn, että mainio juttu, jos on puhtaat jauhot pussissa. Mutta että paksu voikerros ja vielä paksumpi pala metwurstia ovat nekin asioita, joihin kannattaisi vähän kiinnittää huomiota. Antoi vielä tomaatin käteen, että aloitapa tuosta.
Pullakuski
